Oli eilen niin hyvä fiilis uinnin jälkeen aamulla, että menin taas tänään hallille. Ja mukava huomata, että kokoajan tulee kehitystä tuossa uinnissakin: pikkuhiljaa oppii taas sen vapaauinnin, eikä enää mennyt ollenkaan niin paljon vettä nenään ja suuhun, sun sitä uin :) Ja kellosta huomaan, että vauhtikin on vaivihkaa kokoajan vähän parantunut.
Aikoinaan (suunnilleen 10-vuotiaaksi asti) harrastin uintia parisen vuotta, ja olin siinä melko lahjakaskin, eli nuo uintitaidot on kyllä tuolla jossain piilossa; varmasti olisi ollut vaikeampi aloittaa tuo ilman mitään uintitaustaa.
Tänään uin taas 3000m ja aikaa tähän kului 1h 20min (10min vähemmän kuin viime kerralla). Suunnilleen uinnin puolessa välissä kouluryhmä valtasi ratani, ja piti siirtyä hitaampien uimareitten joukkoon, ja tässä kului varmaan 15minuuttia todella hitaalla vauhdilla, ennen kuin löysin hyvän kolon, missä pysty painaa. Eli vähän nopeampikin aika olisi ollut mahdollinen.
Juha Mieto joskus sanoi, että hiihdossa hengästyminen on parempaa kuin seksi ja täytyy kyllä sanoa, että tämä mahtava väsynyt, mutta energinen (?) olo pääsee, jos ei nyt ohi, niin ainakin lähelle! edit: Kaloreita varmaan paloi jotain 900..
Hyvää huomenta taas kaikille!
PS. En vielä paljasta aamun painoa, tulee myöhemmin :)
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11117195/?claim=b293zttq87r">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>
Uinti on huippulaji siinä kuin hiihtokin. Ja reissutyöläiselle se on myös siitä hyvä laji, etteivät varusteet vie paljoa tilaa, eivätkä paljoa paina matkakassissa.
VastaaPoistaSe junnuna hankkimasi tekniikkapohja on kyllä varmasti hyväksi, itselleni vapari on ollut aina ärsyttävän hankalaa. Vettä menee nieluun, ja vauhti ei kasva, vaikka miten kovaa uisi, vain aallot kasvavat. Viimeistään siinä vaiheessa, kun on tullut hörpittyä vaparia räpiköidessä allasvettä sisäänsä sen verran, että kanssauimarit luovat paheksuvia katseita vedenpinnan laskettua altaassa, olen vaihtanut rintauintiin, joka tuntuu jotenkin paljon sujuvammalta.
Tuosta sinun hehkutuksestasi innostuneena panen kyllä uinnin hautumaan taas omiinkin treenisuunnitelmiini, viime uimahallireissusta on aikaa vähintään vuosi. Jospa vielä voisi oppia vaparinkin...
On varmasti.
PoistaItsellä tuossa vaparissa suurimpana ongelmana tosiaan juuri tuo, että vettä menee suuhun aina välillä, ja sitten saattaa hetkeksi keskeytyä, kun joutuu köhimään.
Mutta myös se, että en oikein osaa säädellä vauhtia siinä. Jalat vispaavat sen verran kovaa jotenkin automaattisesti, että menen helposti anaerobiselle sykealueelle ja on pian vaihdettava rintauintiin. Ja kun keskityn jalkoihin, että saan pidettyä vauhdin sopivana, niin sitten vettä menee taas suuhun... Noh, lisää vain harjoittelua, niin kyllä se alkaa sujumaan.
Tuo on ehkä ärsyttävin asia tällä hetkellä, että en saa sellaista sopivaa intensiteettiä tuohon uintiin: vaparilla sykkeet menee liian isoiksi ja rintauinti tuntuu melkein kävelyltä. Ja jos rintauinnissa intensiteettiä lisää, niin menee vain kädet hapoille ja tuntuu ettei silti syke hirveästi nouse. Tämän takia yleensäkään yritän saada sen vaparin kulkemaan, koska kun se kulkee, saa juuri sopivan intensiteetin. Eikä tarvitse varmaan ihan tuollaisia 1,5h rykäisyjä aina tehdä: muuten ihan kivoja, mutta kyllä se aika meinaa käydä tylsäksi.
Tsekkailin vielä noita punnitustuloksiasi parilta viime viikolta. On tuo 2,9 kg viikossa kyllä aika hiton paljon. Olen mielestäni vetänyt itse niin tiukkaa ruokavaliota kuin pystyn ilman, että alkaa liikaa ärsyttää, ja vaikuttaisi siltä, että painon lasku on stabiloitumassa näillä konsteilla tuonne puolen kilon viikkovauhdin tuntumaan. Se sopii minulle ihan hyvin, koska sillä minun pitäisi osua omaan tavoitteeseeni, mutta on tuo sinun tavoitevauhtisi kyllä aika pirun kova. Jännityksellä odotan, mitä vaakasi tänään näytti.
VastaaPoistaTietty tuo paino voi vaihdella isolla äijällä aika paljon vuorokauden sisälläkin, sikäli tuollainen kertapunnitus viikossa on vähän mielestäni arpapeliä. Tai siis ainakin itselläni se on arpapeliä, kun vuorokausirytmini ja viikkorytmini ovat kaikkea muuta kuin säännölliset; ehkä säännöllisemmässä elämässä esimerkiksi aamupunnitukset ovat paremmin vertailukelpoisia keskenään.
Itse olen käynyt vaa'alla pääsääntöisesti vähintään kerran päivässä, ja jättänyt suosiolla kiloa pienemmät muutokset huomioimatta, kun vuorokauden sisällä paino kumminkin vaihtelee monen kilon haarukassa.
Haluaisitko valaista mittausperiaatteitasi hiukan, eli miten saat punnituksista vertailukelpoisia tuloksia?
Varmasti paino vaihtelee jonkin verran suuntaansa. Pyrin saamaan suunnilleen samat olosuhteet jokaiselle mittaukselle ihan sillä, että vessassa käynnin jälkeen aamulla heti vaa-alle. Ja jos sattuu tuntumaan, että hätä 2 on tuloillaan, niin annan sen tulla ja siten vaa-alle :P eli mahdollisimman tyhjänä.
PoistaVaikka painonpudotustahti on nopea, niin nälissään en kyllä ole ollut (paitsi jos jossain välissä on ruokailujen väliin jäänyt liikaa aikaa) ja uskon, että suurin nälänpoissapitäjä on se, että yritän mahdollisimman suuren osan kalorivajeesta tehdä urheilulla: viimeisten kahden viikon aikana lähemmäksi 10 000 kcal kulutusta urheilusta. Näin saan kuitenkin syödä melko paljon. Ja toinen tärkeä on juurikin nuo kaikki mikroravinteet: pidän huolen, ettei ainakaan mitään puutostiloja ole elimistössä.
Sinnehän sain sen postauksen tehtyäkin, eli tämän painon näkee täältä: http://trainingbad.blogspot.fi/2013/10/viikon-tulos-ei-viela-mutta-kehitys-on.html