Sarjan aikaisemmat osat: 1. Tähdätäänkö ylös vai alas?
Eilisen postaus oli siis tämän sarjan ensimmäinen osa, tämä toinen ja tämä toimii myös "sisällysluettelona" lopulle:
Mitä vaatii kovan tavoitteen toteuttaminen?
1. Miksi? Jos tavoitteesi on vaativa, niin pelkkä "no olisihan se kiva" ei ole todellakaan tarpeeksi. Mieti kaikki perimmäiset syyt, miksi haluat. Esimerkiksi painonpudotuksessa ja parempaan kuntoon tulemisessa on se hyvä, että siitä seuraa monta kaikille hyvää asiaa, jotka ovat hyviä syitä:
- Parempi terveys
- Enemmän energiaa
- Parempi ulkonäkö
- Parempi itseluottamus, itsetunto
Mutta myös henkilökohtaisemmat syyt ovat paikallaan:
- Enemmän energiaa perheen/ystävien kanssa touhuamiseen
- Tarjoat hyvän esimerkin esim. lapsillesi/puolisollesi
2. Itsensä sitouttaminen. On monia tapoja sitouttaa itseäsi asettamaasi tavoitteeseen. Jotakuta (minä mukaanlukien) auttaa sen julkiseksi tekeminen: lopettamisen häpeä. Tai jotakuta auttaa rahan käyttäminen: kun olet sijoittanut rahaa, on vaikeampi jättää leikki sikseen, varsinkin, jos käytetty rahamäärä on sinulle merkittävä. Voit esimerkiksi lyödä vetoa kaverin kanssa, tai vielä parempi: auttaa myös seuraavaa kohtaa ja ostaa aiheen kirjallisuutta tai muuta mediaa.
3. Hanki oikeanlaista tietoa (ja "poista väärää"). Mieti minkälainen tieto vie sinua eteenpäin tavoitteessasi ja hanki sitä lisää. Lue kirjoja, blogeja, muita nettisivuja ja lehtiä, katso elokuvia, sarjoja ja dokumentteja, jotka antavat lisää motivaatiota tai tietoa tavoitteeseesi. Ja mieti minkälainen tieto sotii tavoitettasi vastaan ja vähennä sitä. Jos keskustelupalstojen lukeminen saa sinut raivon partaan, älä lue niitä. Jos joku kaveri (onko tällainen edes kaveri?) tuntuu vain polkevan sinua alas, ilmoita hänelle, että joko muuttaa asennettaan tai vähennät hänen tapaamistaan.
4. Hankia apua. Nykyään, sosiaalisen median ja internetin aikana, tämä on äärettömän helppoa. Esimerkiksi blogeja kommentoimalla tai (oikeanlaisilla) keskustelupalstoilla saat neuvoja niiltä, jotka ovat jo menneet sen polun läpi, jota itse aiot kulkea. Sinun ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, vain seurata niitä, jotka ovat jo onnistuneet. Mieti kuitenkin kuka sanoo, ja mitä.
5. Tiedä mitä tavoitteesi vaatii. Ilman tämän kohdan toteutumista on hyvin vaikea päästä mihinkään kovaan tavoitteeseen. "20 kilon laihdutus päivämäärään x mennessä" on hyvä tavoite, mutta suurimmalle osalle se, mitä se vaatii ei ole ihan itsestään selvää. Jaa aika viikkoihin, niin näet kuinka paljon pitää painon pudota viikossa ja sitten voit laskea, kuinka suuri pitää kalorivajeesi olla päivässä. Sitten laske kuinka paljon haluat liikkua ja näät kuinka paljon voit syödä. Muodosta ruokavalio, joka sisältää tämän määrän kaloreita. Sitten tiedät, mitä se vaatii.
Kun kaikki nämä kohdat ovat kunnossa, ei kovaankaan tavoitteeseen pääseminen tunnu liian vaikealta. Muista myös, että suunta on kuitenkin se tärkein ja epäonnistumisista vain opit lisää. Todellinen epäonnistuminen tapahtuu vasta, kun lopetat, eli mitä tahansa tapahtuukin: älä lopeta.
Seuraavaksi paneudutaan siis ylläoleviin kohtiin enemmän ja katsotaan tarkemmin miten mikäkin kohta varmistetaan toteutuvan.
Salaa olen mielessäni miettinyt, että tavoitteesi painon pudottamisen nopeudesta on epärealistisen kova. Mutta kun katsoo tuota tavoite- ja saavutuskäyrääsi, näyttää se vain kummasti menevän suunnitelmien mukaan.
VastaaPoistaItselleni kyllä julkisen blogin ja siihen liittyen treeenipäiväkirjan pitäminen ovat ihan selvästi erittäin merkittävä motivaattori. Mutta lienee kovin yksilöllistä, mikä kenellekin toimii. Kaikesta päätellen sinun konstisi toimii sinulle erittäin hyvin.
Vilpitöntä ihailua kovatahtisesta kuurista ja toimivasta itsekurista, jatka samaan malliin!
Kiitos, kyllä tässä kovast painetaan hommiakin, että jatkuu samalla tavalla :)
PoistaTotta, pitää miettiä, mikä itselle toimii, mutta yritän miettiä yleisiä sääntöjä, mitä sitten muokata itselleen sopivaksi :)
Moi! Tosi hyvä aihe ja olen laihduttajana miettinyt tätä TODELLA paljon. Hyvään saumaan satuin lukemaan tämän jutun ja muutenkin todella kiva seurata sun hienoa blogia!
VastaaPoistaOlen tietysti samaa mieltä, että itseensä ja tavoitteisiinsa pitää luottaa. Yhä edelleenkin on näin, että suomalaiset ovat negatiivisviritteistä kansaa, mikä sitten heijastuu eri tavoin asenteissa. Suomalaiset ei tavallaan "osaa" voittaa. En lukenut vielä tuota main artikkelia, pitää lukea.... Noh, kuitenkin itse olen laihduttajana miettinyt omia tavotteita ja päätynyt niin ikään siihen, että en aio odottaa "liikoja" tältä projektilta. Enkä edes "paljon". Mutta syyt ei ole epäitsevarmuudessa ja negatiivisuudessa, vaan ensinäkin siinä, että näin minä itse saan motivaation pidettyä yllä. Että siis näin päin, että tyytymällä vähempään itseasiassa saankin lisää motivaatiota. Montakohan kertaa ihmiset (minä mukaan luettuna) ovat aloittaneet laihdutuksensa aivan liian kovalla startilla ja sitten jotenkin vain lopettaneet. Veikkaan että todella moni. Alussa sitä ollaan, toki ymmärrettäväti, niin tarmoa täynnä ja yli-innostuneita, että mielenkiinto lopahtaa tai yksinkertaisesti rahkeet ei riitä. Yliampuvat odotukset saa kakun tuntumaan liian raskaalta ja näin motivaatio alkaa nakertua. Sen sijaan, ainakin minulla, pienempi tavoite alkaakin tuntua rationaaliselta ja mahdolliselta toteuttaa; näin mieli pysyy positiivisena ja jotenkin sitä vaan pysyy suunitelmassaan. Toisekseen olen miettinyt, että hillitympi eteneminen saattaa laihduttajan sisäistämään, että kyseessä on koko loppuelämän elämäntapa eikä "kuuri", joka alkaa ja sitten onneksi loppuu. Sitten ajan kuluessa, eikä aina edes niin hitaastikaan, luisutaan niihin samoihin totuttuihin tapoihin ennen laihista tai jojotellaan edes takas. Minullakin tuttuja, jotka tekevät ensin jotain överi psyko-fyysis-sosiaalisesti kuormittavaa treeniohjelmaa jonkun aikaa, ja saavatkin tuloksia, mutta sitten taas ensi vuonna löllöillään vanhaan malliin. Kokeilen vähän sellaista "mindfuck" lähestymistapaa, että vaikka olenkin todella kiinnostunut ja inspiroitunut tästä projektista, niin pysyttelen coolina. Kyse on jonkinlaisesta balansoinnista. Toisaalta olen täysin messissä tässä muutoksessa, mutta toisaalta en ota asiaa niin vereslihalle esimerkiksi asettamalla erittäin korkeita tavotteita, jotka alkaa (ainakin itseni tuntien) stressata minua. Kunhan olen sitoutunut siihen mitä teen ja annan ajan kulua. Tällä ajatustyylillä, toivottavasti, motivaatio alkaa ruokkiintua kun näkeekin hyviä tuloksia ja kun ilahtuneena toteaa: "siistiä! olen EDELLEENKIN tekemässä muutosta. Siitähän on jo X kuukautta kun aloitin". Versus "eiii v'****, onks tätä vielä näin paljon jäljellä. Oon tehny tätä vasta näin vähän aikaa"
Ja näin, vähempiin tavotteisiin tyytymällä paradoksaalisesti (mun lempisana), sitä pääseekin tuloksiin vielä odotettua paremmin, mutta ennen kaikkea varmemmin. Uskon tähän ajatusmalliin kyllä todella paljon ja perimmäiset syyt aloittamiseen ovat kirkkaana mielessä. Noh, näin mulla. Koko ajan eri tavoilla pidän huolta motivaation ruokkimisesta.
Tämä blogin kirjoittaminen vaikuttaa olevan myös tosi hyvä tapa ja harkitsen itsekin sen aloittamista. Jatkahan kirjoittelua, on tosi hyviä juttuja sulla täällä. Ja hienosti on sulla tippunut kiloja!!
Kiitos kommentista!
PoistaPainonpudotuksessa ja elämäntapojen muuttamisessa on se hyvä puoli, että sitä voi tehdä nopeasti (hyvinkin tavoitteellisesti) tai hitaasti (vähemmän tavoitteellisesti) ja päätyä samaan tilanteeseen lopultta. Mitä enemmän ja useammin poistutaan omalta mukavuusalueelta, sitä enemmän tarvitaan näitä kaikkia tekniikoita ja ulkoisia motivaattorieta.
Ilman kunnollista suunnitelmaa, liian kova tavoite johtaa lähes aina lopettamiseen ja on sitä kautta huono.
Mielestäni nykyisin vaan kaikessa suositellaan liikaa kuitenkin tuota tavoittelua mukavuusalueen sisällä. Onhan se helpompaa. Vaikka oikeanlaisella suunnitelmalla ja oikeasti opettelemalla sitö mukavuusalueen suurentamista ja sieltä poistumista, pystyy kuka tahansa pääsemaan kovaankin tavoitteeseen. Henkinen kehitys tapahtuu aina nimenomaan tuolla mukavuusalueen ulkopuolella.
Sitä en kuitenkaan tarkoita, että kaikkien pitäisi elämäntapamuutokseensa ottaa tästä minun neuvosta vaari, ja mennä korkeilla tavoitteilla! En todellakaan, esimerkiksi, koska kohta 1 yksinkertaisesti välttämättä toteudu kaikilla millään. Eli, jos et tarpeeksi intohimoisesti halua sitä, niin ei kannata siitä intohimoista tavoitetta tehdä. Sinun pitää rakastaa sitä, mitä teet, että jaksat päivästä päivään painaa täysillä.
Yleisesti suosittelen tuota ohjetta kuitenkin kaikille. Niissä asioissa, jotka oikeasti ovat lähellä sydäntä ja juuri SINÄ haluat menestystä. Niissä ala aseta rimaa matalalle, vaan korkealle!
Suosittelen todella aloittamaan! On mahtavaa päästä tyhjentämään päätä tänne joka päivä ja vielä mahtavampaa on ollut huomata, että jotain muitakin kiinnostaa minun höpöttelyt.
Paljon onnea vielä sinulle omaan projektiisi!